Tuesday, 30 December 2014

Art and living

Joskus kestää aikansa ennenkuin tavarat ja asiat loksahtavat paikoilleen. Olemme jo asuneet jonkin aikaa tässä asunnossa, mutta olohuone on hakenut muotoaan ja tyyliään aika kauan. Kauemmin kuin muut huoneet. Tauluja on metsästetty urakalla huonoin tuloksin ja huonekalujen asettelukin on ollut niin ja näin. Sohva ja sohvat ovat pyörineet huoneessa ympäriinsä valehtelematta kymmeniä kierroksia. Kiva karuselli. Olen nimittäin kova möbleeraamaan. Jollet tiedä mitä se on niin se on huonekalujen siirteyä huoneessa paikasta toiseen tai huoneesta toiseen. Näitä kiepautuksia on tapahtunut suurin piirtein joka ikisessä huoneessa keittiötä lukuun ottamatta. Ja se uuden sohvan hankintakin on vielä vaiheessa. Lieneekö se sittenkään tarpeellinen? 

Mutta niihin tauluihin. Tänään tajusin sen. Meillä on ollut jo liian kauan miehen perintötauluja kauniisti kehystettyinä lojumassa työhuoneessa ja odottamassa arvoistaan paikkaa. Olen vastustanut niiden ripustamista olohuoneeseen mummomaisen tyylin välttämiseksi. Mummomainen sisustustyyli on sellainen missä vanha talo tai huoneisto sisustetaan lähes pelkästään vanhoilla tai antiikkisilla huonekaluilla. Se on minulle kauhistus. Anteeksi, jos joku lukija on toista mieltä, muiden kodeissa se on ok, mutta ei meillä;) 

Tänään kun taas vääntelin tuota sohvaa ympäriinsä näin yhtäkkiä sieluni silmin nuo kaksi perintötaulua kahden ikkunan välissä olevalla kapealla kaistaleella. Äkkiä taulukoukut ja vasara käteen ja hommiin. Siinä ne nyt sitten ovat. Sopivatko ne siihen? Mutta siltikin hakusessa on moderneja isoja tauluja samaan tilaan ja se prosessi, voi veljet, voi kyllä kestää.


Olohuoneen valaisimet ovat rokokookristallikruunua lukuun ottamatta uusia ja moderneja ja tykkään tosi paljon aiemmin jo vilahtaneista Flosin Spun Light-pöytävalaisimista ikkunanlaudoilla. Uudempana hankintana olohuoneessa seisoo lukulamppuna Gubin valmistama Greta Magnussenin vuonna 1947 suunnittelema Grasshopper valaisin.



Sohvatyynyt kaivelin joulun kunniaksi eteisen kaapin ylähyllyltä ja totesin, että klassikko on klassikko - siihen ei kyllästy koskaan. Mulberryn tyynyt on hankittu aikoinaan Turusta Sisustuksen Koodista. Kun kevät koittaa nämä saavat painua talviunille ja jotain keväisempää astuu tilalle.


One of the rooms that still seems to be half way ready decorated is our living room. I have moved all the furniture around so many times and the art is still missing from the walls. But today I got some inspiration and put two piece of art on the wall above of the sofa. These two small graphic pictures  are from my husbands side. He has inherited them some time ago but we have not really found the right spot on the wall. So now I just took our hammer and put them on the wall. I think they look quite alright - or what do you think?

But there is still modern art missing on the walls in this living room. I try to avoid a "granny" look by mixing old and modern pieces. The lighting is also a mix of old and new. The crystal chandelier is originally from Sweden, bought in Finland and the Flos Spun table lamps you might have seen before in my earlier post.  I also like a lot the Grasshopper lamp from Gubi. It was designed in 1947 by Greta Magnussen.

I found the pillows on the sofa in Sisustuksen Koodi in Turku a long time ago. They are very classic and give a nice Christmassy atmosphere. But soon they will disappear and something more springlike will come instead.

Sunday, 28 December 2014

Greetings from Ruka

Joulun pyhät sujuivat ihanissa lumisissa maisemissa Rukalla ja Kuusamossa. Kuvatervehdys puhukoon puolestaan. Pakkasukko paukutteli henkseleitään ja aurinko värjäsi niinä muutamina valoisina tunteina taivaanrannan punaiseksi. Suomi on kyllä henkeä salpaavan kaunis myös talvella ja luulen, että lukuisat ulkomaalaiset turistit myös nauttivat pohjoisen eksotiikasta kylmyydestä huolimatta.








Jouluaattoiltana Kuusamon kirkko oli kauniisti valaistu ja kynttilät tuikkivat hautausmaalla. Ihan kuin postikortista napattu maisema, jonka onneksi sain ikuistettua kameraan. Mielestäni parhaimmat kuvat syntyvät aamuhämärässä tai illalla auringon laskiessa. Silloin valaistus on pehmeä ja kaunis. Joskus vain ne hetket jäävät ikuistamatta siksi, että kamera ei ole mukana tai niinkuin tällä kertaa joinakin päivinä: pakkanen oli niin pureva tai lumituisku oli niin sakea, että järkkärin kaivaminen esiin oli ihan mahdotonta. Siksipä osa tämänkin postauksen kuvista on napattu iPhonella.









Greetings from Ruka and Kuusamo in Northern Finland. Here are some snapshots from our Christmas holiday. The first ones are from Ruka a popular holiday destination in Finland and the last ones are taken in the courtyard of Kuusamo church. It was like a fairytale: crispy  white snow and freezing cold with some candles lit for the ones who fought for Finland during the war long time ago.

When the weather is this cold (-22C) it is sometimes hard to take good snapshots. Therefore some of these pictures are taken with my iPhone. I love the shades of light in these pictures. Some of them are taken in the middle of the day and the last ones when the sun is hiding behind the trees at 1.30 pm.



Tuesday, 16 December 2014

Santa Claus is coming to town

Jouluun on vielä aikaa, joten sitä suurempi yllätys on, että sain jo nyt ensimmäisen joululahjani. Toivoisin, että näistä ostohulluuden jouluista pääsisi jo vähitellen eroon, mutta siitä huolimatta tunnustan, että tämä yllätyspaketti ilahdutti minua suuresti.


Mitä Tiffanyn kääreestä sitten kuoriutuikaan? Ei korua vaan ihana kynä, jolla voin merkitä muistiin kaiken niin kauan kuin kirjoitustaitoa (siis kynällä) on vielä jäljellä. Kaikki kirjoittaminenhan tapahtuu nykyään melkein koneella niin että kohta tuo käsinkirjoittamisen taitokin ruostuu. 




Nyt voinkin siis kirjoitella viimeiset joulutervehdykset tällä kaunokaisella ja vaikka kuunnella tätäJääköön salaisuudeksi keneltä sain tämän ihana yllätyspaketin. Kaunis kiitos siitä silti hänelle.


There is a long time until Christmas. So it was a huge surprise to get the first Christmas present today. I have never liked the commercial Christmas but to be honest this little surprise made my day. This beautiful pen was hiding in that gorgeous Tiffany box. So now I can write the last Christmas Cards and listen to this with a smile on my face.

Let´s keep it secret who I got the present from but thank you for that thoughtful person who knew what I like.

Sunday, 14 December 2014

O Christmas Tree

"Oi kuusipuu oi kuusipuu ja lehväs uskolliset".

Tiesitkö, että Helsingissä joulukuusia saa myydä vasta 17.12. alkaen jouluaattoon saakka etukäteen sovituilla paikoilla? Minä ottaisin kuusen sisään jo joulukuun alkupuolella ilahduttamaan tuoksullaan ja tunnelmallaan. Mutta mistäs sen nappaat keskikaupungilla noin aikaisin? Yleensä olemme ostaneet kuusen heti kun se vain on mahdollista, sillä olemme usein joulun aikaan matkoilla. Muutama vuosi sitten opin, että kuusien myynti on kielletty ennen 17.12. ainakin näillä kantakaupungin kuusenmyyntipaikoilla. Toinen juttu on sitten nämä Plantagenit ja muut keskustan ulkopuolella, jotka ilmeisesti saavat itse päättää myynnin aloittamisesta.

Me emme halua kuljettaa kuusta autolla varsinkin kun kuusi on tavallisesti lähes tuon huonekorkeuden verran eli vähintään kolmen metrin mittainen. Siksi kuusen hankinta tapahtuukin kelistä riippuen joko pulkalla kiskoen tai kainalossa kantaen kotiin. Toista se oli silloin aikoinaan kun asuin ensimmäisessä omassa kodissani, yksiössä Töölöntorin liepeillä. Silloin hankin heti pikkuruisen kuusen ensimmäiseen omaan kotiini. Kuusen jalka oli niin pieni ja laiha, että kuusenjalan kiristyssysteemit eivät meinanneet pitää poloista pystyssä lainkaan. Kiva muisto silti.


Taannoin matkoilla ollessani pongasin tällaisen mahtavan kuusen Munchenin lentokentän joulumarkkinoilta. Siellä oli jännästi lentokentän ulkopuolelle astuessa heti suoraan nenän alla aika tunnelmalliset joulumarkkinat kojuineen kaikkineen. Onhan tuo aika mahtipontinen, lieneekö edes oikea kuusi, mutta silti omalla tavallaan kaunis. Minä tykkäsin. Entä sinä? Millaiset kuusitraditiot teillä on joulun aikaan?


Oh Christmas tree, Oh Christmas tree!
Thy leaves are so unchanging
Oh Christmas tree, Oh Christmas tree,
Thy leaves are so unchanging


I would like to buy a Christmas tree very early in December. But we live in the heart of Helsinki and selling Christmas trees in the city is only allowed in certain places and only starting 17th of December. It´s too late for me! We travel away quite often in Christmas and I want to get the atmosphere the tree creates. I love the smell of the tree too. So 17th is a way too late for me. 


I remember I bought my first tiny Christmas tree to my first own tiny apartment. It was so small. Nowadays we buy a Christmas tree close by and carry it all the way home or use a sled to take it back home. Of course you can buy the tree now already in those huge Plantagen stores outside of the city but this is not an option for us. The tree we prefer is usually almost 3 meters in height. You certainly need a big car to get it back home.


I travelled a while ago in Munchen, Germany. There was a nice Christmas market right outside of the airport. And a huge Christmas tree like this.  I am not sure if it was real or not but I still liked it. 



What kind of traditions do you have with the Christmas tree? 



Thursday, 11 December 2014

Interior Design in Austrian style, part II

Kirjoitin aiemmassa Itävallan sisustuspostauksessa modernista ja tyylikkäästä rinneravintolasta. Ravintolan sisustus oli uudistettu muutama vuosi sitten remontissa kivalla tavalla yhdistäen luonnon materiaaleja ja poimintoja laskettelun maailmasta nykyaikaisella tavalla. Kyseinen ravintola oli kooltaan todella suuri sekä tarjosi suojaa ja vatsan täytettä sadoille ihmisille. 

Toista maata, mutta sympaattisella tavalla, oli tämä pieni ja tunnelmallinen rinneravintola - Gletscherhutte - korkealla vuoren huipulla Hintertuxin jäätikön kainalossa. Gletscherhuttenin tyylikkyydestä voi olla montaa mieltä, mutta tunnelma oli silti aika mukava. Jos mainitaan sanat Itävalta ja sisustus, itselleni tulee mieleen hyvin perinteinen tapa lähestyä asiaa: puukaiverruksia ja krumeluulereja pitsiverhoineen. No tässä paikassa yhdistyivät nämä elementit hyvinkin perinteisellä tavalla huumoria unohtamatta. Vai mitä sanot näistä baaritiskin ympärille veistetyistä puujakkaroista? 





Eräänä päivänä sää oli melko kehno ja hakeuduimme sisätiloihin suojaan ihmettelemään tuota peppurivistöä. Voin kuvitella, että varmaan joskus aikoinaan on käyty jonkin verran polemiikkia siitä laitetaanko tällaiset istuimet esille vai ei. Omistajan sana lienee ratkaissut.

Tunnelmaa toivat lisäksi lampaantaljat, vanhat valokuvat ja perinteiset tekstiilit. Erityisesti pidin noista vanhoista valokuvista. Joskus pohdin, että olisi kiva tehdä aikamatka historiaan ja nähdä millaista elämää silloin aikonaan vietettiin.





I wrote in my earlier post about Austrian Interior Design in a modern style.  When you talk about Austrian Interiors Design there are couple of words that popup in my mind: traditional, wood and colourful traditional textiles. And this was exactly what we found in another restaurant high up in the mountains. Gletscherhutte restaurant was decorated with lamb skins, old photos, lots of wood and those funny chairs in the bar.  What I liked most was the black and white old photos.


Sunday, 30 November 2014

Three, two, one, go!

Ensimmäinen adventti on lähtölaukaus joulun odotukselle. Eilen hankin viimeinkin joulukukkia ja tänään ahkeroimme tyttäreni kanssa kukkasipulien, lasimaljojen ja sammaleen parissa. Kaupasta tullessaan kukkaset olivat ruman rujoissa muoviruukuissaan, mutta pääsivät itseään arvostavaan seuraan käsittelyssämme. Irrottelimme hellästi hyasintin kukkasipulit toisistaan ja amaryllikset muoviruukuistaan. Kaivoimme hartaasti kaapin perukoilta esiin lasiset maljat ja maljakot ja kellarin uumenista kesän jäljiltä pinttyneet valkoiset ruukut.


Sitten vaan hieman suunnittelua ja tositoimiin. Sammaletta olin kerännyt jo syksyllä talvea varten talteen, vaikka nythän voimme vain todeta että ei sitä talvea ja lumikuorrutusta tai routaa ainakaan tänne Etelä-Suomeen saakka saatu. Olisin siis voinut nytkin käydä noutamassa ne sammaleet metsästä, mutta eihän sitä koskaan etukäteen syksyllä tiedä.

Vain mielikuvitus on rajana, kun tällaisia asetelmia suunnittelee. Päätimme pitää yhtenäisen linjan: ei turhaa krumeluuria vaan vain kauniit kukat ja sammal. Se riittää. Hyasinteille valitsimme Iittalan Aalto-vaasit kolmessa eri koossa (apua: mihin laitan joulun alla tulppaanit;). Hyasintit jakaantuivat kolmeen eri kokoiseen vaasiin ja tupsahdus multaa pohjalle ja sammaltakki ympärille.


Tyttäremme huoneen ikkunalaudalle suunnitellut amaryllikset sukelsivat valkoisiin Plantagenista vuosia sitten ostettuihin valkoisiin ruukkuihin. Amaryllikset olivat se kaikkein helpoin juttu: kukka ruukuun ja sammalta sipulin peitoksi. Nyt emme edes laittaneet jouluisia koristeita vaan jätimme kukat ihan näin "au naturel". 


Joulukuusen virkaa saa tänä vuonna toimittaa sypressi vaikka aiempina vuosina meillä on ollut jopa kolme metrinen hujoppikuusi olohuoneen nurkassa.  Kiedoimme sypressin sisal-kuituun ja laskimme sen lasimaljaan. 


Jouluruusu yksinäisine valkoisine kukkineen sai myös seurakseen sammalta ja laajan lasimaljan.


Hyvää ensimmäistä adventtia lukijani! Joulun lähtölaskenta on alkanut.

Countdown for Christmas has started. And what do you need for it? Christmas flowers, moss, Aalto vases by Iittala and some imagination. The lovely flowers dropped their ugly plastic pots and dived into moss and see how beautiful they can be. 



Friday, 28 November 2014

Blue moment and (soon) white flowers

Perjantai-ilta ja hetki hengähtää. Kiireinen viikko takana eikä mitään isompaa suunnitelmaa viikonlopuksi. Toisin kuin loppuvuoden viikonloppuina, jotka on ladattu jo aika tiukkaan täyteen ohjelmaa. Tai ehkäpä keksinkin jo mieluisaa tekemistä. Kuten aiemmassa postauksessani kirjoittelin olen sisimmässäni jonkin asteinen viherpeukalo vaikka kaupungin keskellä asustammekin. En tarkoita mitään viherkasveja vaan leikkokukkia, kausikukkia ja parvekkeen kaunokaisia jotka ilahduttavat kesät talvet. Normaaleita viherkasveja meillä ei näy lainkaan lukuun ottamatta rahapuuta. 

Voisin taas huomenissa tai sunnuntaina viritellä jouluisista kukista ja sammaleista tämän tyyppisiä asetelmia joita viime joulunkin alla sommittelin.



Tykkään pitää asetelmat melko yksinkertaisina niinkuin tässä. Valkoiset amaryllikset eivät olleet edes puhjenneet ja silti kukat näyttivät mielestäni tosi kauniilta. Mikä on sinun suosikkijoulukukkasi vai olenko ainoa joka on hulluna kukkiin?

Taidanpa siis laatia pienen suunnitelman viikonlopulle ja kaivaa esille loput tallessa olevat sammaleet ja kaapin perukoilla olevat koristeet ja katsoa mitä saan tänä vuonna aikaan.

Friday night and time to breath after a tough week. We have actually no plans for the weekend which I really look forward to. The weekends during the rest of the year are full of happenings so now I will enjoy and relax. 

I love flowers. Here are some flowers from last Christmas. Maybe this is something I could spend some time with during the next couple of days. Buy some white flowers and decorate them with moss which is left from my balcony project. Amaryllis is one of my favourites and I'm crazy about flowers. Which flowers do you like?

Wednesday, 26 November 2014

Take a walk on the wild side

Jos tältä kävelyretkeltä jotain villiä haluaa löytää niin se on jyrkänteet, joihin voi pudota polun reunalla tallustellessaan. Mutta totta puhuen reippailu Itävallassa vuoristossa matkalla lähikylään oli kyllä aika helppo nakki. Leveä polku suurimman osan matkaa ja huikeat maisemat paikoitellen. 

Kun katson näitä kuvia ja muistelen tuota kävelyretkeä tuntuu siltä, että puuttuu vain alppikellojen kilkatus kuvien höysteenä niin voisin uudelleen kuvitella itseni näihin maisemiin. Maailmassa on monia upeita paikkoja, mutta tänne (tai johonkin muualle Alpeilla) haluan palata taas uudelleen.



En ole oikein koskaan ollut mikään himolenkkeilijä. Tykkään kyllä urheilla, mutta juoksu ei ole se omin juttuni. Jos jalan pitää liikkua niin sitten laitan mieluummin töppöstä toisen eteen ja kävelen. Tällä reitillä ei melkein edes huomannut hengästyä kävelystä sillä maisemat salpasivat hengen.






Tämä kävelyretki johti pienen kiipeämisen jälkeen naapurikylään. Polku oli sen verran hyvässä kunnossa, että pelkät kevyet lenkkarit riittivät jalkineiksi. Rakastan näitä Niken Free-lenkkareita. Ne ovat niin mukavat jalassa! Luulenpa että aika moni muukin on ihastunut näihin monikäyttöisiin kenkiin. Ja koska lämpötila taisi olla kymmenisen astetta plussan puolella ei tarvittu kovinkaan paksua kerrosta vaatteita vaan pärjäsin kevyellä kuoritakilla ja untuvaliivillä.

Takki/ jacket: Peak Performance
Untuvaliivi/ down vest: Kjus
Housut/ pants: H&M
Kengät/shoes: Nike Free supersuper mukavat!

Aiemmassa postauksessa liikuin vuorten huipulla ja nämä ylemmät kuvat nappasimme pari kilometria alempana. Sama vuodenaika ja melkein jopa sama päivä, mutta lumi on melkein kadoksissa kokonaan näissä kuvissa. Korkeusero sen tekee: ylhäällä on vain niin paljon kylmempää ja lumen alla vielä jäätikkö huokuu kylmyyttä. Alppien ihanuus on se, että yhtenä päivänä voi näyttää tältä ja seuraavana päivänä voi taivaalta sataa kissan kokoisia hiutaleita lunta niin, että lunta kertyy jopa metrin verran vuorokaudessa. 

Ja tältä maisema lähettyvillä näytti vain paria päivää aiemmin ennen yllä olevien kuvien nappaamista: siinä alppien ihanuus.



One day when travelling in the Alps I took a walk to a neighbour village. The path was in very good condition so Nike Free shoes were good enough for that purpose - therefore no hiking shoes this time. And about a walk in the wild side - well there are some places where you should not slip from the path. But to be honest the walk was pretty easy.

actually prefer hiking and walking instead of running. The temperature was well above 10 degrees celsius - nothing to compare with the snowy conditions the day before. Check it out in my earlier post here. What a huge difference between these two spots! Or what do you think?

The last picture in this post was taken couple of days before the first ones. The altitude was same but the temperature not. That is one of the reasons I like the Alps so much: the weather can change so quickly and one day you can wake up in the morning and see 1 meter of snow outside. I love it!





Tuesday, 25 November 2014

Interior Design in Austrian style, part I

Koska sisustus kiinnostaa minua, niin missä vain liikunkin kiinnitän huomiota kauniisiin asioihin kun sellaisia näen. Näin Itävallan matkani aikana monenlaista sisustustyyliä, mutta pidin erityisesti eräästä rinneravintolasta, joka on hiljattain, parisen vuotta sitten remontoitu kivasti. Yleisilme oli moderni ja silti jollain tavalla perinteinen juuri käytetyistä materiaaleista johtuen. Materiaaleissa pääosaa näytteli puu ja kivi ja valokuvia oli käytetty kivasti tehosteseinissä. Ja kerrosten välissä rullaili suomalaiset Koneen rullaportaat tietysti.











Puusta oli rakennettu väliseiniä, mutta ei niin perinteiseen tyyliin: puupöllit poikki ja pinoon ja metallilieriöitä väliin. Metallilieriöistä näkyi joissakin paikoin läpi ja paikoitellen niihin oli asennettu peilejä. Aika hauskoja.




Takkojakin oli useampia mikä on aika mukava tunnelman luoja laskijoille, jotka hakeutuvat sisätiloihin kylminä ja lumipyryisinä päivinä. Tässä yksi niistä.



Toinen, perinteisempi ja rehevämpi tyylisuuntaus löytyi vuoren huipulla sijaitsevasta Gletscherhüttesta, josta toinen postaus ehkä myöhemmin.

When travelling I always look around and pay attention to beautiful interiors. During my travels in Austria I really liked this restaurant high up in the mountains. The style was somehow modern but at the same time traditional because of the materials: wood, stone and photograph walls. There was another restaurant, Gletscherhütte,  at the top of the mountain with much more traditional and actually quite funny interior. And with completely different style than above. But more of that in a later post.



Monday, 24 November 2014

Snow and sunshine

Miten ihanalta valo ja auringonpaiste tuntuukaan harmauden jälkeen. Matka lähemmäs aurinkoa marraskuun pimeimpinä hetkinä tuli kuin tilauksesta. Jotkut käyttävät kirkasvalolamppua, minä käytin oikeaa valonlähdettä, aurinkoa. Toki sen näkemiseksi piti matkustaa muutama tuhat kilometriä kohti etelää. Mutta ei mihinkään etelän löhölomalle vaan laskemaan alamäkeä Itävallan jäätikölle. Mainitsin jo aiemmassa postauksessani, että täällä tunnen olevani kuin kotonani. En koskaan saa tarpeekseni vuorista. Viihdyn kyllä suurkaupunkien sykkeessäkin, mutta useimmiten talvilomalla suuntaamme jonnekin missä voi liikkua vuorilla.



Euroopassa on joitakin paikkoja, joissa voi lasketella ympäri vuoden ja lumivarmuus on taattu. Hintertuxin jäätikkö on yksi näistä paikoista. Kontrasti vuorten huippujen ja laakson välillä voi olla suuri: ylhäällä vuorten huipulla voi olla reippaastikin pakkasta ja alhaalla laaksossa, missä tavallisesti majoitutaan, lämpötila voi olla hyvinkin plussan puolella ja nurmikot vihertävät. Ainakin nyt marraskuussa oli näin. Yllä ja alla olevat kuvat on napattu yli kolmen kilometrin korkeudessa ja maisemat olivat upeat. Ihana päivä. Ja kyllä, kypärä oli päässä mäkeä laskettaessa, mutta ylimmälle huipulle saapuessani ja kuvia ottaessani, se löytyi repusta.

Vuoren huipulta yli kolmen kilometrin korkeudesta näkyi vuorten takana oleva järvi, johon valuvat lumien sulamisvedet. Se näyttää jotenkin majeteetilliselta vuorten puristuksessa.


Zillertalin laaksossa huiput kohoavat yli kolmen kilometrin korkeuteen ja laakso alhaalla on noin puolentoista kilometrin korkeudella. Todellinen korkean paikan leiri siis. Kaikki fyysinen suorittaminen tapahtuu siis vähemmän hapekkaissa olosuhteissa kuin normaalisti, mutta siihen tottuu muutamassa päivässä. Mahtava kuntokuuri! Maisemat ovat henkeä salpaavat ja auringon paiste todella kirkas silloin kun se suostuu pilvien välistä näyttäytymään. Saimme odottaa auringon paistetta useamman päivän ajan ja aina kun valonsäteet koristivat vuoria kaivoin kameran esiin. Suomessa tällainen valo on tavallista keväällä maalis-huhtikuussa, mutta Alpeilla ympärivuotinen ilmiö kun vain oikeanlainen säärintama sattuu asettumaan päälle.

Jokainen, joka on kanniskellut mukanaan järeää järjestelmäkameraa tietää sen painon. Niinpä osan kuvista ikuisti iPhone, jonka kuvan laatu ei ole hullumpi kirkkaissa valaistusolosuhteissa. Osa näistä kuvista on napattu iPhonella ja osa kunnon järkkärillä. Erotatko kumpi on kumpi?




There are some glaciers in Europe where you can ski all year sound. Hinter tux Glacier is one of them. It rises high above sea level to over 3000 meters so you can always find snow on the top of the mountain. I wanted to find some sunshine during this dark November month so I headed towards the Alps in Austria instead of taking a plane to warmer climates. So it was great skiing and nice views. Such a nice holiday.

I decided to carry my Canon Mark 5D II with me during couple of days. Anyone who owns a proper camera knows how heavy it can be. So some of these photos are taken with iPhone and some of them with my Canon. Can you tell me which one was taken with my iPhone?







Sunday, 16 November 2014

Beautiful Alps

Vaikka viime päivät täällä Itävallassa ovatkin olleet pilvisiä olen kulkenut kamera kädessä valoisat iltapäivät huipulta palauttuani. Siellä, yli kolmen kilometrin korkeudessa, on nimittäin pyryttänyt tänäänkin rivakasti ja kameran esiin kaivaminen lumimyrskyssä ei ole välttämättä se ihan järkevin juttu. Toisaalta lumimyrskyssä saattaa saada mainioitakin kuvia, mutta nyt näkyvyys on ollut sen verran heikko, että olen suosiolla luopunut kuvaamisesta. Alhaalla laaksossa valoa riittää tähänkin vuodenaikaan ihan riippumatta siitä onko hyvä vai huono sää.

Sellaiset asiat mitkä täällä ehkä ovat itsestään selvyyksiä, eivätkä millään tavalla herätä huomiota paikallisten silmissä, viehättävät minua suuresti. Puisten rakennusten yksityiskohdat voivat olla äärettömän esteettisiä ja kauniita. En malttanut olla räpsimättä kuvia iloksenne. Kuljin kamera kädessä kuin pahinkin turisti ikään. Osa taloista oli niin kauniita ja koristeellisia, että minimalisti olisi saanut pääsäryn, mutta minä (vaikka olekin joissakin asioissa minimalisti) saan pelkkää sydämentykytystä näistä kauniista rakennuksista.





Taidokkaat puukaiverrukset ja patinoitunut puu tekevät rakennuksista lämpimän ja kutsuvan näköisiä. Ja kun siihen vielä yhdistetään kaunis kivijalka niin voisin katsella tätäkin taloa pidemmän aikaa.



Vaikka on marraskuu valoa riittää ja nurmikot vihertävät ainakin niin kauan kunnes tänne alas laaksoonkiin tulee kunnon dumppi lunta. Sitä kun voi tulla metrin verran päivässä parissa ja silloin jopa liikenne kyliin saattaa pysähtyä. Keskieuroopalaisittain täällä ei käytetä nastarenkaita vaan tanrvittaessa kaivetaan esiin lumiketjut ja niillä jyryytetään tietä pitkin minne sitten ollaankin menossa. Ja sää saattaa vaihtua melkein kuin sormia napsauttamalla: yhdellä hetkellä harmaata ja seuraavassa hetkessä taivas aukeaa ja sininen taivas pilkahtaa niinkuin alla olevassa kuvassa. Ja vaikka alhaalla laaksossa vallitseekin tällainen keli, ovat huiput ylhäällä paksun lumen peittämät ja hiihto onnistuu vallan mainiosti. Gloori hallelujaa reisilihakseni!






During the last few days I've spent on the Alps the weather has varied a lot. High up on the mountains it has been snowy conditions and some snowfall but down in the valley in Zillertal, Austria we have also seen some sunlight. Taking photos in the high altitudes in a snowstorm can be challenging when the visibility is close to zero. But today I took a small hike after the skiing and decided to take some snapshots of the small village nearby.

I love the tiny houses with small details not to mention about the beautiful views across the valley. These small detalis are so aesthetic that they make my herat beat and I just have to pick up my camera and save them.