Sunday, 29 November 2015

First and white advent sunday

Tämän joulun vietämme kotona. Ja sen vuoksi haluankin satsata jouluisiin asioihin enemmän kuin sellaisina jouluina, kun olemme joulun vietossa jossain muualla. Inspiroituneena 100 kukkaideaa jouluun  -tapahtumasta, suuntasin askeleeni tänään puutarhamyymälään, josta keräsin kärryllisen jouluisia kukkasia mukaan.

Kaikki kukat valitsin saman väriskaalan mukaan valkoinen/ vihreä linjalla. Tykkään vaan hiukan minimalistisesta linjasta enkä niinkään rönsyilevästä tyylistä. Sammalta minulla oli jo ennestään syksyisten metsäretkien ansioista ja ruukkujakin löytyi tarpeeksi pienen sommittelun jälkeen. Ihanaa puuhaa sanon minä. Tytärkin sanoi, hetken vieressä touhujani katseltuaan, että susta pitäisi mamma tulla floristi. Hahaa, no enpä tiedä tuosta, mutta rentouttavaa puuhaa joka tapauksessa. Nyt on vain haasteena saada kaikki kukat pysymään hengissä jouluun saakka:)

Mutta tästä tuli sitten valkoinen ensimmäinen adventti. Ei niinkään perinteisessä mielessä, sillä ulkona nurmikko vihersi ja linnut lauloivat - tai ainakin kuvittelin niin. Mutta saatte pian nähdä mitä kaikkea näistä valkoisista kaunottarista sainkaan aikaan.





We celebrate this Christmas at home. And that's why I want to put more effort on christmassy decoration, than when we are celebrating Christmas somewhere else. Inspired by the idea of ​​100 flower Christmas event, I headed to today to a garden shop where I collected the trolley full of Christmas flowers.

I chose all flowers in the same color range of white and green. I like a little bit minimalist touch and I do not so much an overdecorated style. You will soon see what did I create from all of this.

Friday, 27 November 2015

100 kukkaideaa jouluun

Kukat ovat minulle tärkeä osa sisustusta. Ne tuovat iloa erityisesti kesällä parvekkeellamme että myöskin talvella ja erityisesti joulun aikaan. Senpä vuoksi olin superiloinen saadessani kutsun Kauppapuutarhaliiton järjestämään 100 kukkaideaa jouluun aamiaistapahtumaan blogaajille. Kaunis kiitos siitä siis heille!

Mikään ei ole elinvoimaisempi osa sisustusta kuin hyvin voivat kukat! Suosittelen tutustumaan tapahtumaan, sillä se on auki vielä lauantaina 28.11. klo 10–15 osoitteessa Unioninkatu 25 (klo 11 Pirjo Kopin opastus jouluistutusten tekoon). Popup tilassa on vain kotimaisia ihania kukkia ja ihana tunnelma. Arvatkaapas kuinka monta lajiketta joulutähtiä Suomessa kasvatetaan. Jos ette tiedä kysykääpä paikan päällä.

Pop-upissa näyttäytyy kotimainen joulu 2015 sadan kukkaidean sävyttämänä. Pop-upin on tarkoitus antaa ideoita joulukukkien käyttöön sisustuksessa ja haastaa kokeilemaan jotain uutta ja erilaista jouluun. Pääosaa näyttelevät kolme kotimaista suosikkijoulukukkaa: hyasintti, ritarinkukka sekä joulutähti. Ideoiden luojana ja tilan rakentajana toimii maailmallakin palkittu huippufloristi Pirjo Koppi.

Tapahtuma on oiva tilaisuus kurkistaa tulevan joulun kukkatrendeihin huippuammattilaisen opastamana. Tapahtumassa saat infopläjäyksen joulukukkien hoidosta ja käytöstä sekä lisäksi käytännön ideoita jouluisten asetelmien ja kimppujen tekoon. Toki nähtävillä on myös huikeaa silmänruokaa sadan kukkaidean täyttämän pop-up-liikeen muodossa!

Tässä muutamia omia suosikkejani:














Monday, 16 November 2015

So inspired

Olen niin inspiroitunut tämän norjalaisen Slettvollin tyylistä. Varsinkin näin joulun alla heidän stailaamansa kuvat saavat aikaa halun loikata mukaan kuvan tunnelmiin. Voin melkein tuntea joulun ja kynttilän tuoksun näitä kuvia katsellessani. Voisin muuttaa tähän mökkiin heti:






Niin ihanaa kuin kaupungissa asuminen onkin, en voi vastustaa ajatusta siirtymisestä ihan muihin maisemiin tällaisia kuvia nähdessäni. Hienosti stailatut kuvat ja hieno tekstiilien käyttö. Myös yksityiskohdat ja valaistus - en kestä tätä ihanuutta!

Toki heillä on kalusteita joka sesonkiin, mutta tässä stailauksessa onnistuivat kyllä mainiosti. Valitettavasti kalusteita ei näytä saavan Suomesta vaan ainoastaan Tukholmasta ja Norjasta. Mutta inspiroituahan saa, vai mitä?

I love so much these pictures taken from Slettvolls pages. I am so inspired. You can almost smell the candles and feel the scent of Christmas. How lovely styling is this! They also have all kind of furniture to inside and outside of the house - but unfortunately they seem to sell they products only in Norway and in Sweden.

Kuvat/ pictures: www.slettvoll.no

Friday, 13 November 2015

My walk-in-closet

Näyttää siltä, että viimeisen kuukauden postauksistani kaikkein suurimman suosion on saavuttanut edellinen "kurkistus vaatehuoneeseeni" postaukseni. Mikähän näissä vaatehuoneissa kiehtoo? Itseänikin ne kiinnostavat, jos joku on sellaisen kotiinsa rakentanut. Ehkäpä se kertoo siitä, että jokainen meistä unelmoi pienestä ripauksesta luksusta elämään. Tavanomaistahan on, että a) säilytystilaa ei ole tarpeeksi ja b) jos sitä on, niin suomalaisten rakennusstandardien mukaan se säilytystila on kovin käytännön läheiseen tyyliin ratkaistu ihan perinteisillä vaatekaapeilla. Ja joskus, jos tarjoutuu mahdollisuus, voi toteuttaa nuo unelmansa tai ainakin inspiroitua muiden unelmista.

No, mutta asiaan. Tässä tulee postaus omasta walk-in-closetistani. Tosin se ei ole ihan ikiomani, sillä miespuoliset perheenjäsenet ovat saaneet oman osansa tuosta säilytystilasta. Tyttärellämme on ikioma kaappirivistö huoneessaan, ja sille varmaankin on kovastikin käyttöä sitten kun teini-ikä lähestyy.

Tässä tilassa ei ollut aiemmin mitään. Ei yhtään mitään. Vain sininen kokolattiamatto ja nuhruiset seinät. Ennen remonttia annoin lapsille luvan pelata sisällä jalkapalloa tuossa isossa avarassa tilassa. Aiemmasta postauksestani löytyvät "ennen" kuvat ja kuvat hallista, josta vie ovi vaatehuoneeseen. Rakensimme (tai raksamiehet rakensivat, jos ihan rehellisiä ollaan) seinät, ja oveksi löytyi kellarista talon alkuperäinen ovi. Oikealle puolelle tuli minun puoleni ja vasemmalle "miesten puoli". Sen olen rajannut näistä kuvista pois, sillä se ei ollut ihan "kuvauskunnossa", if you know what I mean:) Suunnittelin tilaan erilaisia hylly- ja tankosysteemejä ja niihin on tullut pieniä muutoksia matkan varrella. Esim. tuo alempana kuvattu korulokerikko löysi vasta myöhemmin tiensä vaatekaapin uumeniin.







Kutsua  Linnan tai muihin iltapukujuhliin odotellessa olen säästänyt iltapuvun, jota tarvitsin muutama vuosi sitten. Mahtuneeko enää päälleni? En uskalla edes kokeilla.

Tuesday, 10 November 2015

Sneak peak into my walk-in-closet

Vihdoinin sain itseäni niskasta kiinni ja tartuin sellaiseen hommaan, jota olen vain siirtänyt ja siirtänyt. Se kun ei ole ihan suosikkihommaani, mutta woman's got to do what a woman's got to do. Ja projekti on vielä kesken, mutta ehkäpä saan sen sellaiselle loppusuoralle, että saan lähiaikoina blogipostaukseni aikaan.

On nimittäin niin, että silloin kun en kulje skimbamonot jalassa saatan sujauttaa jalkaani korkokengät ja olalle laadukkaan käsilaukun. Olettehan viime aikojen postauksista voineet saada semmoisen käsityksen, että aika sporttinen tyyppi sieltä blogin kirjoittajasta löytyy. No, se pitääkin paikkaansa, mutta kaikilla meillä on monta puolta sekä heikkoutemme. Minun heikkouteni on kauniit käsilaukut, joita postauksessa varmaankin vilahtaa. 

Ja mitä tällä kaikella on tekemistä tuon yllä mainitun projektini kanssa. No sitä, että eilisillan hommani oli siivota vaatehuonettani (jota nykyään kutsutaan nimellä walk-in-closet). Ja päätin alkuvuonna, että jos tuohon hommaan jossain vaiheessa ryhdyn, teen siitä välittömästi blogipostauksen, sillä hetken päästä kameralla ei taas ole tuonne huoneeseen asiaa kun kaikki paikat ovat hujan hajan. Tämän lisäksi jaan tuon vaatesäilytystilan mieheni kanssa ja nyt kun hän on matkoilla oli oiva hetki tarttua tilaisuuteen kiinni.

Eli tässä pieni vilkaisu siihen mitä tuleman pitää.


I have been planning to reorganize my walk-in-closet for a long time. Without success. It has been on my priority list number 158. But now there were no excuses since the rest of the family is travelling and I stayed at home. So all the time consuming activites are not disturbing me and I finally had time to fix this on my to-do list. So here is a sneak peak into my walk-in-closet.

Sunday, 8 November 2015

Grazy jumping

Siis mitä ihmettä näissä kuvissa tapahtuu. Hulluksi tullut bloggari vai jotain muuta? Ilonaiheita? Eeeei. Mä vaan tein tässä kotiläksyjä valokuvauskurssilta. 

Tehtävänanto oli seuraava: Piti kuvata käsisäädöillä kaksi kuvasarjaa: 

1. Liikkeen pysäyttäminen ja 
2. Liikevaikutelman tallentaminen. 

Kuvien valotus piti pyrkiä pitämään mahdollisimman samankaltaisena, vaikka valotusaikaa koko ajan lyhennettiin. Valotusajan lyhentämisellä pyrittiin pysäyttämään liike eli kun aukko on vain hetken auki liike tarkentuu teräväpiirteisenä kuvaan toisin kuin hitailla valotusajoilla. No tätähän taitoa bloggaaja harvemmin tarvitsee, kun kuvattavat kohteet ovat pääsääntöisesti paikoillaan. Kukkapuskat ja maljakot pöydällä harvemmin heiluvat. 

Mutta minulle tästä oli suuri hyöty, sillä hiihto (laskettelu) kuvaus on ollut minulle vaikeaa juuri sen vuoksi, että ohi kiitävän laskijan tallentaminen on ollut haaste. Kuvat ovat olleet aina epäteräviä tai kuvattava on ehtinyt suhahtaa ohi siinä vaiheessa kun vasta hapuilen laukaisunäppäintä. Mutta ei enää. Nyt käytän lyhyitä suljinaikoja ja sarjakuvausta. Siinäpä se.

Mutta tämän tehtävän suorittamisen suurin haaste oli löytää jotain liikkuvaa kuvattavaa. Ulkona satoi vettä kaatamalla ja muu perhe oli matkoilla. Opettajan vihjaama vesihanan kuvaaminen ei tuntunut kovin kiinnostavalta touhulta, joten ei muuta kuin....hyppimään. Tulihan tuo päivän kuntoilu hoidettua samalla. Alla näistä tehtävistä ensimmäinen, jossa suljinaika lyhenee 1/125:stä 1/4000:een. Näkyy ehkä parhaiten siitä, että eka kuvan jalat ovat epäterävät ja viimeisen kuvan kaikki piirteet näkyvät terävinä.

Tehtävä 1: Liikkeen pysäyttäminen: viimeinen kuva on kaikkein tarkin, sillä olen käyttänyt lyhyttä suljinaikaa.

Kakkostehtävässä piti tallentaa liikevaikutelma. Tiedättehän, joskus sisustuslehdissä on kuva kauniista kodista ja kuvassa vilahtaa epätarkkana asunnon omistaja, joka ei ehkä halua tseään sen tarkemmin esille. No hyppykuvat PITKILLÄ suljinajoilla näyttivät tältä:

Noissa jälkimmäisissä kuvasarjoissa näkyy kyllä paremmin mitä suljinajan radikaali pidentäminen saa aikaan. Vähän hölmöjä kuvia, mutta treeniähän tämä vaan on:)

Seuraava tehtäväni on syväterävyys. Katsotaan syntyykö siitä julkaisukelpoista materiaalia.

Että ei muuta kuin siitä kotisohvalta nyt vaan testaamaan!

Saturday, 7 November 2015

Missing those moments

Ihana viikonloppu edessä taas. Mutta aina voi haluta vielä enemmän. Tässä yksi videon pätkä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...


Pitää vielä h i e m a n harjoitella tuota kuvaamista ja ehkäpä jopa suunnitella kuvaukset etukäteen. Tämänkin kuvasin ex-tempore kännykän kameralla sen kummemmin miettimättä viimeisenä laskupäivänä. Halusin ikuistaa tuon hetken, kun oli ollut niin upea reissu ja musiikkikin kuvaa hyvin silloin vallinnutta tunnelmaa. Niin ja tottakai hiihdin samalla kun kuvasin - ehkäpä huomasitte? Käsi tärisee ja kamera haahuilee, mutta aistitte varmaankin tunnelman.

It´s weekend but I´m missing the mountains. I shot a short video a couple of weeks ago in Austria. This was certainly an ex-tempore idea. Didn't really plan it at all and it shows. My hand is shaking and the camera is moving all too quickly, but you catch the point. It´s amazingly beautiful up there.

Friday, 6 November 2015

Social media addiction

Luin tällä viikolla jostain, olikohan se australialaisesta nuoresta naisesta, joka alkoi jälkikäteen muokkamaan Instagram tiliinsä liittämien kuviensa kuvatekstejä. Sen sijaan, että kuvantekstissä olisi lukenut "upea päivä taas takana" hän kertoi, että "upea päivä takana ja tässä kuva siitä, vaikka ei se ollutkaan niin upea kun piti ensin meikata tunti, sitten ottaa itsestä 50 kuvaa, joita piti editoida ties kuinka kauan, jotta lopputulos oli tämä yksi täydellinen Instagramissa julkaistu kuva".

Hänen viestinsä maailmalle oli se, että sosiaalisessa mediassa moni luo itsestään epärealistisen kuvan ja se todellinen elämä tai se, miten asiat oikeasti tapahtuvat, on jotain ihan muuta. Asiaa puitiin ja paljon keskustelua herätti se, kokevatko sosiaalista mediaa käyttävät tarvitsevansa kaikki ne tykkäykset mitä noiden kuvien ja viestien julkaiseminen saa aikaan. Ja saavatko sosiaalista mediaa käyttävät epärealistisen kuvan siitä, millainen jonkun kuviansa jakavan elämä on. Ja onko sillä edes väliä?

Avasin blogilleni kesällä Instagram-tilin (juu Matti Myöhäisenä, tiedän, teillä kaikilla on ollut Instatilit ja Snapchatit auki jo vuosia:). Kuvilleni tulee tykkäyksiä, mikä on ihan kiva juttu, mutta aina aika ajoin tykkääjinä on sellaisia, jotka mainostavat kuinka saat hankittua tuhansia seuraajia tai lukuisia tykkäyksiä kuvillesi. En ihan ymmärrä tätä. Tai ymmärrän toki, jos Instatilin tarkoitus on linkata se johonkin kaupalliseen tarkoitukseen. Seuraajien perusteellahan mainostajat pystyvät arvioimaan, kuinka kannattavaa yhteistyö on heille.

Siksipä pohdin miksi hankkisin tuhat uutta seuraajaa, jotka eivät oikeasti edes ole seuraajia? Olenko missannut jotain tässä leikissä? Vai onko haamuseuraajien hankkiminen jonkinlainen viesti muulle maailmalle, että olen niin suosittu, kun minulla on 100, 10000 tai miljoona seuraajaa. Ja kuinka monet sitten hankkivat näitä seuraajia tällä tavalla? Tarvitaanko niitä itsetunnon pönkittäjiksi? Vai onko kyse addiktiosta huomioon sosiaalisessa mediassa? Mitä mieltä sinä olet?