Sunday, 29 May 2016

Weekend = pampering

Tiedättehän sen tunteen, kun on jotain kivaa järjestettyä ohjelmaa luvassa viikonloppuna, mutta samaan aikaa haluaisi käyttää nuo arvokkaat vapaapäivät vain lorvehtien ilman sen kummempaa ohjelmaa? Samaan aikaan tietää, että viikonlopusta on tulossa hauska juhlineen ja kaikkineen, mutta samalla menettää mahdollisuuden tehdä ihan mitä mieleen juolahtaa ex-tempore.

Tälle viikonlopulle oli jo etukäteen sovittuna kaikenlaista happeninkia. Ystävämme olivat kutsuneet meidät luokseen kokkailemaan perjantai-illaksi ja anoppi oli kutsunut koko klaanin lapsineen ja lapsenlapsineen Haikon kartanoon yöpymään ja dinnerille viettämään syntymäpäiviään. Ja odotin tietysti innolla kaikkea tuota, mutta samalla hieman stressi pukkasi päälle, kun koko viikonloppu oli minuuttiaikataulutettu. Mutta ihanaahan tuosta kaikesta tuli. Kiitos ystävien ja anopin.

Perjantai-illan ohjelma yhteisen ruuanlaiton merkeissä on itse asiassa mainio idea. Isäntä ostaa ainekset ja sitten kokkaillaan yhdessä. Kynnys kutsua ystäviä kylään on paljon matalampi näin, varsinkin kun näillä ystävillämme on kaksi pientä lasta, nuorin 3 kk ja toinen pari vuotias ja kädet täynnä töitä noissa pienokaisissa. Täytyypä alkaa harrastaa samaa itsekin niin ei voi olla excuseja olla kutsumatta kavereita kylään.

Olin buukannut lauantaille Haikkoon pari hoitoa itselleni (kerranhan vaan täällä eletään) ja lähetin perheen miesväen -120C kylmähoitoon. Tyttärelle riitti uima-allasosaston riemut ja pelit serkkujen kanssa. Täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, että Haikon hoitojen hinnalla olisi saanut koko perheen viikonloppureissulle Tallinnaan hyvätasoiseen hotelliin ja itselle siellä vielä monet hoidot kaupan päälle. Mutta kun nyt tuolla oltiin niin, what the hell. Pistin haisemaan. 






Haikon kartanon spa-osasto oli uusittu altaita lukuunottamatta kokonaisuudessaan. Hoitohuoneita oli tosi monta ja ne olivat tilavat ja nykyaikaisesti varustellut. Spa-puoli oli kuulemma avattu remontin jälkeen nyt toukokuussa ja se oli mielestäni tosi freessi. Samoin hotellin vastaanottotilat oli sisustettu kivasti hotellityyliin. Alla olevat kuvat on napsittu hotellin aulasta.




Ja illan kruunasi dinneri kartanon puolella. Sonnustauduin Selected Femmen uuteen mekkoon ikivanhoihin korkkareihin ja heitin olalle Chanelin Boy bagin. 










Ihana anoppini oli osannut hoitaa huippujärjestelyt ja vietimme super hauskan illan. Kaunis kiitos siitä vielä kerran hänelle. Näiden kartanotunnelmien jälkeen oli aika palata taas arkeen ja työntää kädet kukkamultaan parvekkeella. Vihdoinkin sain jo aiemmin ostamani kukat ja kasvit istutettua.

Ihanaa viikkoa teille!

Wednesday, 25 May 2016

This is where it all began and ended (part II)

Aiemmin kirjoittelin siitä, kuinka rakkauteni näihin vanhoihin taloihin roihahti liekkeihin. Sen jälkeen liekit ovatkin roihunneet sellaisella voimalla, että muutamia harha-askeleita lukuun ottamatta, olen pystynyt noudattamaan tuota kauan aikaa sitten asettamaani tavoitetta asumisen suhteen. Yksi hairahdus tältä kaidalta polulta tapahtui opiskeluaikanani, kun asuin ensin jonkin aikaa opiskeluasunnossa ja sen jälkeen ensimmäisessä oikeasti omassa kodissani 26 neliöisessä asunnossa Töölöntorin laidalla. Talo oli rakennettu 1926. Jotain hurmaavaa noissa 20- ja 30-luvuin taloissakin kieltämättä on, mutta siellä asuessani jugendkaiho hiersi mieltäni niin, että poishan sieltä oli muutettava. Vielä tänäkin päivänä tosin muistelen lämmöllä noitakin vuosia.

Tästä päästäänkin jo sitten jugend-aikakauteen, kun ostin ensimmäisen jugendkaksioni tietämättä mihin varsinaisesti ryhdyin. Ihan hirveä pommikuntoinen asunto, jonne päästäkseen oli kivuttava portaat viidenteen kerrokseen. No, näkymätkin olivat sitten sen mukaiset. Ja remontoitavaa riitti, budjetti oli minimaalisen pieni, mutta hyvä siitä tuli. Kunnes... perheemme esikoinen ilmoitti tulostaan ja tuo viidenteen kerrokseen kiipeäminen vauvan ja kauppakassien kanssa ei enää tuntunutkaan kovin hyvältä idealta.

Seuraavan uuden kodin metsästys kesti luvattoman kauan. Mutta eräänä kauniina päivänä tajusimme katselleemme uutta kotiamme koko ajan vanhan asunnon ikkunoista. Siinähän se oli koko ajan ollut. Saneerauksen alla oleva 1900-luvun alun talokaunotar, josta kuoritui kaunis koti pikku perheellemme.

Tuossakin taloissa viihdyimme niin kauan kunnes kuopuskin oli syntynyt ja esikoinen jo tavaili harvakseltaan kirjaimia. Aku Ankka oli tähän loistava opetusväline. Ainoaksi ongelmaksi muodostui se, että esikoinen lukkiutui aamuisin Aku Ankkansa kanssa kotimme ainoaan kylpyhuoneeseen, jossa sijaitsi myös ainoa wc. Lähdeppä siinä kiireessä aamulla töihin. Hmmm, oli keksittävä muita vaihtoehtoja asumiseen ja siitä päädyimmekin jo tähän nykyiseen kotiimme. 


Etsintä kesti kauan niinkuin vanhooja taloja katsastaessa joskus tuppaa käymään. Kaikki ne toiveet ja tavoitteet mitä vuosien varrella ehtii kertyä toivelistalle on vaikea toteuttaa. Silti onnistuimme siinä. 

Rakastan näitä kulmia ja kotikorttelien pehmeitä muotoja. Ja tätä vanhan talon tunnelmaa. Kaunista, vai mitä?





Tuesday, 24 May 2016

This is where it all began (part I)

Vietin koko lapsuuteni omakotitalossa asustaen. Tietämättä muusta. Mutta kun kirjoitin ylioppilaaksi muutin Tukholmaan viettämään välivuotta. Yksi parhaimmista vuosista, jos saan tuota ajanjaksoa näin jälkikäteen arvioida. Olihan se yksinäistäkin aikaa toisinaan, kun kaikki ystävät ja perhe jäi Suomeen.

Mutta opin jotain - tai itse asiassa aika moniakin asioita - tuon vuoden aikana. Kuten esimerkiksi rakastuin vanhoihin taloihin ja niiden tunnelmaan. Kotini sijaitsi tuon vuoden aikana pääasiassa tässä talossa, osoitteessa Rehnsgatan 21. Siinä Tukholman kauppakorkeakoulun kupeessa, Sveavägenin kulmalla.


Istuskelin iltaisin leveillä ikkunalaudoilla ja seurailin kaupungin elämää, hengitin urbaania ilmaa ja huokailin korkeiden huoneiden tunnelmaa. No, totta puhuen vuokra-asunnon keittiö ei ollut kovin kummoinen kylpyhuoneesta puhumattakaan, mutta ei se mitään kunhan oli se oikeanlainen jugendtalon t u n n e l m a.

Ja tuon lyhyen vuoden aikana ehdin asustaa hetkisen myös osoitteessa Karlbergsvägen 73, ihana valkoinen jugendkaunotar, jossa olisin voinut viipyä hitusen pidempäänkin. Mm. sisäänkäynti ja porraskäytävä jo pelkästään ovat katsomisen arvoiset, kas tässä.




Silloin syttyi rakkauteni näihin vanhoihin taloihin. Siihen maagiseen tunnelmaan, jota en ole uusista taloista löytänyt. Sen jälkeen olen parhaani mukaan pyrkinyt tavoittelemaan asumisessani tuota unelmaa korkeista huoneista, kakluuneista ja leveistä ikkunalaudoista. Aina se ei ole onnistunut, mutta nykyisessä kodissamme kyllä. Kuinka tähän on päädytty jatkuu osassa II.

Wednesday, 18 May 2016

Dinner for four

Joskus aikoinaan kun etsimme uutta kotia olivat uuden kodin kriteerit sellaiset, että tuntui miltei mahdottomalta täyttää ne kaikki. Yksi näistä kriteereistä oli jugendtalon huoneisto parvekkeella. Heh, helppo juttu kuin mikä, jos on ihan rajaton budjetti, mutta meidän budjetilla haasteellisempaa kuin neulan löytäminen heinäsuovasta. No, jotenkin vain onnistuimme tässä vaikessa tehtävässä.

Tuolla parvekkeella on monta tehtävää, mutta yksi mieluisimmista asioista meidän perheelle on istua ulos syömään silloin kun säät sallivat. Taloyhtiömme on vapaamielinen myös parvekkeella grillaamisen suhteen, joten kokkailumme hoituvat pienellä Weberin kaasugrillillä kesäiltaisin. Suomen kesä suo harvoin mahdollisuuden istua ulkona syömässä, mutta silloin kun se on mahdollista, teemme sen mieluusti. Parvekkeen suunta on sisäpihalle itäänpäin, joten mistään ilta-auringosta emme sentään pääse nauttimaan. Mutta varjoisalla parvekkeella istuminen voi olla aika mukavaa, kun on tarkoitus syödä päivällistä perheen kesken.

Tässä siis muutamia kuvia eräältä illalta. Kuvat ruuasta jäivät ottamatta. Oli nimittäin sellainen nälkä, että kun ruoka grillistä valmistui jäi kamera pöydälle kuin taiottuna. Ja sen jälkeen, kuten tiedätte, ei olisi ollut mitään kaunista kuvattavaa sotketusta pöydästä ja ruuan tähteistä;) Mutta tässä illan tunnelmia.






Sunday, 15 May 2016

Cherry blossom walk

Jos ei ole tullut aiemmin selväksi niin sen lisäksi että olen hiihtohullu olen myös kukkahullu. Ja silloin kun koristekirsikka kukkii ei minua pidättele mikään. Noita kauniita puita näkee siellä sun täällä pääkaupunkiseudulla kun sattuu katselemaan ympärilleen oikeaan aikaan vuodesta. Joten ei tarvitse lähteä Tukholmaan tai Tokioon saakka kirsikan kukintaa ihailemaan vaan saman homman voi hoitaa ihan kotimaan kamaralla.

Aiempina vuosina olen bongannut yksittäisiä kirsikkapuita Tähtitorninmäen kupeesta ja tänä vuonna lähdin ensimmäisen kerran Roihuvuoren Kirsikkapuistoon. Ja olihan siellä kaunista. Mukana oli myös mies ja lapset, jotka eivät ehkä olleet aiheesta ihan yhtä kiinnostuneita kuin minä. Mutta tulivat kuitenkin mukaani - olihan äitienpäivä. 

Aika ihania kuva vai mitä. Ja pakko todeta: eipä tarvinnut käsitellä kuvia mitenkään, luonto näytti parhaat puolensa ihan ilman kuvankäsittelyä tai filttereitä.






Ihanaa sunnutaipäivää - nauttikaa näistä aurinkoisista kuvista vaikka ulkona taitaa sataakin!

Saturday, 14 May 2016

Where did the summer go?

Juuri kun olin päässyt kesän makuun, tuntui kuin olisi matto vetäisty jalkojen alta. Kävin kesähelteillä Hietsun Kirppiksellä myymässä kellaria tyhjäksi ja kuuminta hottia kauppatavaraa oli tyttären hellemekot ja muut kesähepenet. Sadetakki ja kumisaappaat jäivät odottamaan seuraavaa myyntikertaa. Hah, nyt niille olisi jollakin käyttöä toisin kuin niillä kesähepenillä. 

Toinen asia mihin ehdin innostua oli parvekkeen laittaminen kesäkuntoon. Viime kesänä jo tutkailin ranskalaisen Fermobin mallistosta sopivia kalusteita, mutta kun kesä osoittautui kylmäksi jäivät nekin hankkimatta. Suunnitelmissa oli nimittäin päivittää parvekekalusteet vastaamaan nelihenkisen perheen päivällistarpeeseen. Entinen pöytä oli auttamattoman pieni neljän hengen ruokailuihin ja todella epäkäytännöllinen epätasaisine rottinkipintoineen. Viinlasillisen laskeminen pöydälle ei tullut kuuloonkaan.

Kun sitten sattumoisin näin Cobellossa piipahtaessani haluamani pöydän oikeassa koossa ja ulkona lämpömittarikin näytti +25C ei tarvinnut kauaa miettiä. Pöytä ja pari tuolia matkasivat mukanani kotiin. Tuoleja otin vain kaksi, sillä en halua tukkia parveketta kalusteilla. Päivällispöydän seuraksi saa kelvata kaksi seiskatuolia keittiön pöydän äärestä silloin kun kesäillan ruokailut hoituvat parvekkeella.

Näitä Fermobin kauniita kalusteita löytyy mm. Pariisin ihanista puistoista Jardin de Tuileriersista ja Jardin de Luxembourgista. Eli superkestävää laatua kuvittelisin. Kalusteet tuntuvat todella laadukkailta ja eivät keiku ja huoju käytettäessä. Kalusteita myyvät monet nettikaupat esim. Finnish Design Shop ja moni muu. Minulle nettiostosten helppoutta tärkeämpää oli saada ostaa tuote avokaupalla ja saada nähdä se lopullisella paikallaan ennen lopullisen ostopäätöksen tekoa.

Tuoleihin sai hankittua kivat lattian harmaaseen väriin sointuvat pehmusteet joten nappasin ne samalla mukaan. Aika nappiostos, vai mitä? Mutta nyt vain niitä lämpimiä kelejä odottelemaan.



Ihanaa lauantaita sinne ruudun toiselle puolen!

Thursday, 12 May 2016

Twin delivered

Koska kotirintamalla täytyy olla jatkuvasti jokin projekti meneillään, niin olkoon se tällä haavaa tyttäremme huone. Tokihan kaikkea muutakin on koko ajan suunnitteilla, mutta koska sisustaminen ei koskaan käy käden käänteessä, täytyy olla monta ongenkoukkua vetämässä yhtä aikaa. 

Muillakin näyttää olevan saman kaltaisia haasteita: mistä löytäisi sopivat huonekalut silloin kun itsellä on jo visio mielessä mitä haluaisi, mutta puuttuu vain kauppa, josta sen hankkisi. Tästä myös avecsofie kirjoitteli jokin aika sitten. Hän peräänkuulutti sopivia nettikauppoja huonekalujen hankintaan ja itsekin joudun liittymään siihen joukkoon monen hankinnan osalta. 

Mutta kaikkea ei tarvitse ostaa netistä. Hankin nimittäin tyttäreni huoneeseen byLassenin Twin-pöydän Stockmannilta, sitä kun sattui olemaan heillä suoraan varastossa. Tuo pöytä edustaa sitä linjausta, jota ajattelin toteuttaa: ei enää pinkkiä tai vaaleanpunaista eikä kirkkaita värejä. Nyt mennään paljon selkeämpään ja värimaailmalta paljon neutraalimpaan suuntaan. Ja muotokieleltään ehkä hieman pelkistetympään suuntaan. Tykkään hurjasti todella keveästä rakenteesta ja muodosta. Tuo toimii tällaisen 10-vuotiaan tytön yöpöytänä vallan mainiosti, vai mitä? Ja jostainhan on aloitettava.





Huoneen muutoslista on pitkä, mutta tämä ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Kuten näkyy, väriä on nyt vielä aika paljon, niinkuin kai pikkutytön huoneessa voi ollakin. Mutta tehdäänpä pieni freesaus siihen suuntaan, että täällä viihtyy koko ajan kovalla vauhdilla kasvava murunen.


Seuraavana tyttäremme huoneeseen on hakusessa kaunis verhoiltu sängynpääty. Tai, on jo ollut tovin. Rajoitteena ainoastaan 120cm sängyn leveys. Eli vinkkejä peliin, mistä sellainen löytyisi? Nykyinen 90 cm verhoiltu päätyi löytyi aikoinaan Ellokselta, mutta en ole ollut kovin tyytyväinen laatuun. Jotain laadukkaampaa on siis haussa tällä haavaa. Ja uudet kirjoituspöydän tuolit on jo tilattu. Niitä odotellessa...

Friday, 6 May 2016

Tips for shopping on internet

Tämän päivän trendi on ostaa yhä enemmän ja enemmän tavaraa netistä. Syynä lienee se, että perinteisten kauppojen valikoima on alkanut tuntumaan aika suppealta sen jälkeen kun on kerran näppinsä pistänyt mihin tahansa nettikauppaan.

Tämä on kuitenkin oma taiteen lajinsa, jossa on osattava pelisäännöt. Ja ne ovat melko yksinkertaiset. Itse kiinnitän huomiota ainakin seuraaviin asioihin.

1. Missä shoppailet
Maailma on täynnä nettikauppoja. Kuinka voit varmistua siitä, että juuri se josta aiot tavaran hankkia on luotettava? Vastaus on: et oikein mitenkään. Mutta voit silti lukea muiden käyttäjien arvioita sivuston toimivuudesta ja luotettavuudesta esimerkiksi Trustpilot-sivultolta. Siellä on maailmanlaajuisesti käyttäjien kokemuksia eri nettisaiteista. Sillä ostotapahtuman päämääränähän on tyytyväinen asiakas ja jos asiakkaat eivät ole tyytyväisiä se kertoo yrityksestä paljon. Olisin säästynyt parilta sydämentykytykseltä, jos olisin osannut kurkata tuonne ennen joidenkin nettikauppojen käyttöä.



2. Mitä shoppailet
Mistä tiedät onko ostamasi tuote oikeasti alkuperäinen jollet osta sitä suoraan valmistajan omasta nettikaupasta. Jälleen täytyy todeta, ettet mistään 100% varmuudella. Mutta itse ainakin tarkistan alkuperäisen valmistajan nettisivuilta, onko käyttämäni nettikauppa tuotteen virallinen jälleenmyyjä. Jos nimeä ei löydy valmistajan sivustolta ainakin omat hälytyskelloni kilkattavat kohtuullisen lujaa. Toinen juttu kokonaan on käytettyjä tuotteita myyvät nettisivustot, joista itse ainakin pidän kohtuullisen luotettavana esim. Bukowskismarket:ia, jossa tavaran alkuperä tutkitaan suhteellisen tarkkaan. Esim. sanotaan vaikkapa "rokokootyylinen" ettei johdeta ostajaa harhaan uskomaan, että tuote olisi aitoa rokokoota.

Hintakin kertoo omalta osaltaa jotain tavaran laadusta. Jos sama design-tuoli maksaa 1/10 osan normaalista markkinoilla vallitsevasta hintatasosta voit olettaa sen olevan kopion alkuperäisestä.


3. Toimitus
Mieti miten toimitus onnistuu, jos olet normaaleissa päivätöissä etkä päivystä kotosalla kun lähettifirmalta tulee yllättävä soitto: "tulemme ovellesi tunnin kuluttua" - tietysti keskellä kirkasta työpäivää. Itse olen joskus joutunut ratkaisemaan tämän asian ei-toivottavalla tavalla eli pyytänyt toimittamaan pienemmän tilaamani tavaran työpaikkani vastaanottoon. Mutta tämä problematiikka pitäisi ratkaista toisella tapaa eli kannattaa tutkia toimitustavat ja harkita sen perusteella mitä firmaa käyttää. Niin kivaa kuin nopea kuriiritoimitus joskus olisikin, on monessa tapauksessa mukavampi noutaa se ostos työpäivän päätteksi postista vai minne niitä nyt sitten toimitetaankin. Vaihtoehtoja on monia.



4. Asiakaspalvelu
Jos sattuu käymään niin, ettei tilauksen kanssa kaikki mennytkään ihan putkeen, hyvä asiakaspalvelu voi pelastaa katastrofilta. Eli tämä on kaiken A ja O ja asia johon kannattaa kiinnittää huomiota ainakin nettikaupan arvosteluita tutkiessaan. Saattaapa käydä niin, että tilaamasi tavara vahingoittuu kuljetuksessa tai saat väärän tuotteen tilaamasi sijaan. Silloin oikeasti toimiva asiakaspalvelu on kultaakin arvokkaampi. Sillä millä muulla tavalla voit ratkaista esiin tulleet mutkat, jos kukaan ei vastaa asiakaspalvelun puhelinnumerossa tai lähettämiisi viesteihin.

Innostuin kirjoittamaan tämän postauksen erään huonosti onnistuneen nettiostoskokemuksen innoittamana. Kyseessä oli ambientedirect.com -niminen nettisivusto, jossa tilaus sujui mainiosti siihen saakka kun kaupasta piti tulla loppuvahvistus. Tavaraa ei ole saapunut, luottokortilla näkyy yhä katevaraus, nettisivustolla lukee, että tilaus on "Open" eikä sille voi tehdä siellä mitään. Ja voitte vain arvata, että asiakaspalvelusta ei ole ollut kovinkaan kauheasti apua...kun eivät löydä tilaustani, vaikka olen toimittanut heille nettisivustolta näkyvän tilausnumeroni. Grrrr.

En missään nimessä ole mikään asiantuntija alalla, sen verran vähän minulla on asiasta kokemuksia. Mutta koska moni asia täytyy oppia kantapään kautta, niin tässä muutama vinkki joilla välty ikäviltä yllätyksiltä mikäli viihdyt nettishoppailun maailmassa.

Thursday, 5 May 2016

Kuinka saat paljon aikaan pienillä teoilla?

Kuinka usein mietimme, miten voisimme olla avuksi muille ihmisille ilman että odotamme heiltä takaisin vastapalvelusta? Milloin viimeksi olet auttanut muita ihmisiä täysin pyyteettömästi ja saanut itse siitä iloa? Pohdin tällaista tässä eräänä päivänä, kun saimme apua ihanalta naapuriltamme asiassa, jonka kanssa hänellä ei ollut yhtään mitään tekemistä. Hän nimittäin sattui kuulemaan dilemmastamme irronneen ovenkahvan kanssa. Ja tarjoutui tulemaan kotiimme katsastamaan mitä asialle voisi tehdä. 

Ongelma oli nimittäin se, että yli satavuotiaan puuoven puu oli murentunut juuri siitä kohden mihin ovenkahvan ruuvit piti ruuvata kiinni. Mieheni oli toki sen jo kertaalleen korjannut, mutta se korjaus ei kestänyt käytössä kovin kauaa. No tämä Herra Naapuri sitten tutkaili ongelmakohtaa hetken ja lupasi palata asiaan. Samana iltapäivänä hän jo piipahti paikan päällä uudelleen, otti hieman mittoja  ja sanoi, että hän kyllä voisi fiksata tuon. Ja poistui ovenkahva kourassaan. Muutaman päivän päästä ovikello soi ja suitsait hän oli fiksannut kahvan paikoilleen. Eikä tietysti halunnut siitä mitään korvausta saatikka kiitosta. Olimme niin kiitollisia.
 
Tämä tapahtuma sai minut pohtimaan kuinka usein annamme apua muille ihmisille (ja tähän ei lueta perheenjäseniä) täysin pyyteettömästi? Vastaus on: liian harvoin. Pohdin omia tekemisiäni. Itselläni on aina ollut tapana, että aamulla töihin mennessäni, kun poistun hissistä viidennessä kerroksessa, painan napin takaisin alas sisääntulokerrokseen. Sieltä nimittäin on aamuisin jatkuva virta ylöspäin, kun kollegat kiiruhtavat aamulla omiin töihinsä. Aamuisin joskus ne muutamatkin minuutit hissiä odotellessa tuntuvat pitkiltä, ainakin jos on jokin kokous alkamassa. Mutta hehän eivät tietenkään tiedä tästä pikkuisesta hyvän tahdon eleestäni. Eikä sillä olekaan oikeastaan väliä. Itselleni siitä ainakin tulee hyvä mieli. Ja se lieneekin kaiken auttamisen pointti, että itselle (ja varmaan tietysti sille autettavallekin) jää hyvä mieli tällaisista pienistä teoista.

Milloin sinä autoit jotakuta tuttua tai tuntematonta odottamatta vastapalvelusta itsellesi?