Monday, 26 September 2016

Musta hevonen

Voiko päätöksenteko olla hankalaa? No kyllä voi! Syksyn aikana sisustusrintamalta on kantautunut kovastikin uutisia ihanista sinisen ja siniharmaan sävyistä seinämaaleissa. Niinpä minäkin sain tartunnan. Tartuntaa vielä edesauttoi ihana jäänsininen Vitra DSR tuoli, jonka ehdin jo aiemmin hankkimaan tyttären huoneeseen. Nytpä sitten ajattelin etsiä sille sielunveljen saman sävyisestä seinästä.

Tyttären huoneen makeover-ikuisuusprojekti eteni siihen vaiheeseen, että UPS kiikutti kotiin näytepurkit Farrow & Ballin maaleista, joita pääsin sitten sutimaan seinään viikonlopun aikana. Pikkuisesta 100ml purkista riittää ohjeen mukaan 1m2 kokoiselle alueelle maalia. Olin valinnut väreiksi harmaan Pavillion Grayn ja Light Blue -sävyn aiemmin hankkimani sävykartan perusteella. Netistä katsottuna värit näyttivät kovin toisenlaisilta kuin pahviselta värikartalta hahmoteltuna. Yritin valita kaksi erilaista sävyä, jotta voisin sitten kokeiltuani valita sopivimman.

Tikkurilalta ei ilmeisesti saa noin pieniä värinäytteitä - korjatkaa jos olen väärässä - tai ainakin  eräs maalimyyjä minulle väitti niin. Siksi päätin tilata nuo pikkuiset 8 euron purkit Englannista asti.


Maalin koostumus oli paksun kermainen ja maali ei tuoksunut lainkaan, mikä tietysti oli plussaa kun kyse oli lastenhuoneesta. Valitsin nimenomaan tuon Estate Emulsion vaihtoehdon, kun valmistaja mainosti sitä kalkkimaalin kaltaiseksi mattapintaiseksi vaihtoehdoksi. 

Mutta mutta, ei lienee suuri yllätys, että sävy seinään sudittuna oli hyvinkin erilainen kuin purkissa oleva värisävy ja jossain määrin erilainen kuin värikartassa näkyvä sävy. Tytärkin kertoi, ettei hän mitään vihreitä seiniä halua. Eli tuo alempi Light Blue oli kyllä aika vihreä. Nyt kun seinä oli jo "pilattu" menin hädissäni tilaamaan kaksi uutta maalisävyä. Joku väri tuohon seinään olisi nyt kuitenkin vedettävä vaikka näistä kahdesta ensimmäisestä kandidaatista ei tainnut löytyä sopivaa.


Mutta onni onnettomuudessa. Naapurillani sattuu olemaan samanlainen projekti parhaillaan meneillään: pari F&B näytepurkkia tilattu ja koepalat sudittu eteisen seinään. Vuodatettuani ongelmaani hänelle, hän toi kotoaan toisen heille sopimattoman väri sävyn, Dimpse, ja kas kummaa se näyttikin jo paljon paremmalta ja raikkaammalta kuin ensimmäiset kaksi likaiseen vivahtavaa värisävyä. Eli musta hevonen ilmestyi kisaan mukaan pyytämättä ja yllättäen. Mutta nyt täytyy vain odotella niitä kahta pikku purkkia ja maalailla ne vielä tuohon sivuun niin eiköhän jo sitten ala olla päätökset valmiita.


Mitä sinä tykkäät? Mikä näyttää parhaimmalta? Kuvien perusteella on tietysti hankalaa sanoa mitään kun ei näe huonetta kokonaisuutena, mutta arvostan silti mielipidettäsi. Alla vielä kuva tuolista. Niinkuin huomaat poikkeavat värisävyt tästä aika huomattavasti.


Ihanaa alkuviikkoa sinne!

Tuesday, 20 September 2016

Living in the dark

Joskus sitä tulee miettineeksi mikä saa aikaan hyvän mielen ja mitä voisi tehdä oman hyvinvoinnin parantamiseksi. Siis joskus, ei aina. Toisinaan sitä vaan porhaltaa päivästä toiseen ajattelematta elämää sen kummemmin. Nyt kun kesä on kääntynyt syksyyn ja päivät pimenevät kovaa vauhtia, olen hakenut piristystä kynttilöiden loisteesta ja ulkoilmasta. Olemme nimittäin eläneet pressujen alla jo jonkin tovin talomme julkisivuremontin vuoksi. Hämärää on siis ollut ja blogikuvien räpsominen sisätiloissa on jäänyt ihan minimiin. Klassiseen tapaan totesin tänään, että nyt täytyy nostaa nuo rullaverhot ylös kunnes muistin taas, että ainiin eihän tässä mitään verhoja nostella.

Hyvä olo ja ilo täytyy siis repiä tällä hetkellä muualta. Onneksi kotimme on ns. läpi talon huoneisto, joten pressut eivät ole umpioineet meitä ihan kokonaan ulkomaailmasta ja meillä on ollut edes pieni henkireikä tässä pimeyden keskellä. Tuo henkireikä on varsinkin parveke, jonne syttyttelen kynttilät harva se ilta tuikkulyhtyihin. Kumma juttu miten näin pienillä asioilla saa hyvän mielen aikaan sekä itselle että varmaankin naapureille, jotka sisäpihan pihapiirisssä saavat näköyhteyden parvekkeellemme.



Toinen ilon aihe on kaunis lähiympäristö, jossa sielu lepää. Jos pressujen alla kyyhöttäminen alkaa väsyttää voi suunnata askeleensa ulos kotiovesta vain kohdatakseen esimerkiksi tämän rauhoittavan näyn. Sitten vain keuhkot täyteen raikasta syysilmaa ja taas jaksaa.

Ihanaa viikkoa sinulle ystäväni!



Sunday, 18 September 2016

Black and white

Mattoepsiodi on saatu nyt tyttäremme huoneessa päätökseen. Mies aina välillä tuskaantuu päättämättömyyteeni, mutta hiljaa hyvää tulee. Pyöriteltyäni erilaisia vaihtoehtoja luvattoman kauan ja elettyäni aikani virtuaalitodellisuudessa netin mattosyövereissä rohkenin ottaa ratkaisevan askeleen. Tuo virtuaalishoppailu on haastava taiteenlaji, sillä jos lähdet etsimään hakusanoilla "mustavalkoinen matto" löydät itsesi muutaman tunnin päästä ihan jostain muualta kuin netin mattokaupoista. Tarjonta on niin iso, että lopulta sitä turhautuu etsimiseen ja hyppääkin mieluummin lukemaan vaikka muiden blogeja. Ja niistä blogeistahan löytyykin sitten "blogimattoja", joita olin jo etukäteen päättänyt vältellä, niin kauniita kuin ne ovatkin juuri nyt. Halusin jotain ajattomampaa.

Mattometsästys sai ratkaisevan käänteen kun sain heivattua itseni sohvalta netin syövereistä todelliseen reaalimaailmaan Catalinaan ja Cobelloon. Päätöksenteko oli paljon helpompaa kun näin mattoja "livenä" ja sain niitä kotiin kokeiltavaksi. Olen valitettavasti nimittäin haksahtanut joissakin sisustushankinnoissa (tilaustavaroissa) kalliisiin virheinvestointeihin ja nyt siihen ei ollut varaa eikä halua.

Catalinasta otin sovitukseen Linie Designin Marikon, se kun oli nettisurffailuissa kiinnittänyt tyttären huomion. Onneksi sitä oli haluamassani 200x300cm koossa. Maton raidat stemmasivat juuri hankitun Vitran tuolin Icegrey-maailmaan ja ilme ei ollut turhan totinen. Onhan kyseessä kuitenkin lastenhuone.


Kakkoskandidaatti oli tanskalaisen Rezas:in Carpe Diem Collectionin valkoinen kelimmatto harmaalla kuviolla tai harmaa matto tummanharmaalla kuviolla. Mutta valkoisella lautalattialla nuo molemmat näyttivät ihan super pliisuilta.

Kolmas kandidaatti oli saman valmistajan, Linie Designin Tile värissä Black and white. Tämän lattialle levitettyäni tiesin, että etsintä oli päättynyt. Mariko-matto oli ihan kiva, mutta siihen kyllästyisi varmaan nopeasti. Tämä oli ajattomampi ja kestää aikaa paljon paremmin. Persoonallisuutta huoneeseen saa seinät maalaamalla ja tekstiileillä. Ja tämä matchasi myös byLassenin Twin pöydän pariksi.







Huippuvalinta, johon olen ollut näiden parin päivän kokemuksella enemmän kuin tyytyväinen. Ihan kiva vai minkä sinä olisit valinnut?

Saturday, 17 September 2016

SOMEthing

Tämä postaus voisi varmaankin liittyä monessa blogissa julkistettuun sarjaan "Epäsuosittuja mielipiteitä". Koska kirjoitukseni kuitenkin sisältää vain yhden mielipiteen niin kulkekoon tämä postaus nimellä SOMEthing. Ja ennenkin jatkat lukemista niin korostettakoon, että tämä on kirjoitettu hiukan pilke silmäkulmassa, joten jos tunnustat syyllistyneesi johonkin alla mainittuun, olet silti varmaan ihan hyvä ihminen. 

SOMEmaailmassa viljellään paljon tiettyjä sanoja ja sanontoja/ ilmiöitä jotka omasta mielestäni ovat aika ärsyttäviä. Tai: miksi ei voi sanoa asioita niinkuin ne ovat vaan viljellään sanoja ja sanontoja niinkuin sopulilauma eikä ollenkaan yritetä olla omaperäisiä ja innovatiivisia. Mielestäni moni näistä SOMEjutuista on todella grrrrrr. Jos ei keksi itse mitään hauskaa sanottavaa niin eikö voi sitten kirjoittaa niinkuin asia on eikä matkia näitä "mukahauskoja" sanoja tai toistaa kuin papukaija jotain jo niin moneen kertaan nähtyä?  No, tässäpä näitä viikonlopun iloksi.

Vacay
Kääk, tämä on ärsykki numero yksi. Ok, olet menossa lomalle, mutta kuinka klishee on kirjoittaa Instagaramiin vacay!

Friyay
Hei haloo, Joo on perjantai, mutta onko se makeempi tai coolimpi kun se on friyay?


Sunday funday
Mikä tekee sunnuntaista erityisen hauskan päivän? Minusta se hauskin päivä on perjantai niinkuin monen muunkin mielestä, mutta harvemmin näkee Friday funday sloganeita. Ainiin, mutta Friday olikin Friyay.

Sydänmerkki käsillä
Näyttää joissakin kuvissa ihan hauskalta, mutta sitten kun näet tämän kolmannenkymmenennen kerran alkaa jo haukotuttaa.



Voitonmerkki
Valokuvat joissa sormilla näytetään v-kirjain eli voitonmerkki. Somesta löytyy näitä miljoona päivittäin - todella omaperäistä. OK, no ei kai voi näyttää keskisormeakaan ja jonnekin ne kädet on kuvassa laitettava.


Smoothie bowl
Tiedättehän sellaiset kauniit kuvat, joissa aamiaiskulhossa on laitettu riviin marjat, myslit sun muut. Itse heittelen siihen luonnonjogurtin päälle marjat ja pähkinäsekoituksen sikinsokin. Siksi  näistä annoksista ei varmaan ole koskaan kuviakaan Instassa ja blogissa kun ne eivät täytä somekriteereitä. Joskus mietin, että varmaan olen huono ihminen kun en asettele näitä nätisti ja postaa kuvaa someen. Mutta seuraava ajatus on: so what!


Rehellisyyden nimissä saattaapa olla, että itsekin olen syyllistynyt joihinkin some-kliseisiin, mutta en tunnusta että olisin sortunut yllä oleviin.

Tuleeko sinulle mieleen muita vastaavia some kliseitä? kaikesta huolimatta hauskaa viikonloppua!


Friday, 16 September 2016

Carpet dilemma

Kun muutimme tähän nykyiseen kotiimme, tuli tehtyä joitakin hätiköityjä ratkaisuja kun neliömäärä tuplaantui ja huoneet ammottivat tyhjyyttään. Noita neliöitä täytimme paikoitellen harkiten ja paikoitellen tehden kompromisseja. Siinä rytäkässä varsinkin nuorimmaisen huone sai kärsiä huonoista valinnoista - eikä tuo pieni silloin osannut edes kaivata huoneeseensa kovin kummoisia. Niinpä lopputulos oli sellainen, jota nyt päivitän paremmin ajan ja iän mukaiseksi.

Lasten huoneiden oletetaan tavallisesti olevan pirteän värikkäitä ja minäkin haksahdin tuohon kliseeseen ja hankin tyttären huoneeseen pitkänukkaisen vihreän maton. Nyt vain ihmettelen että miksi. No, tuo matto on ajanut asiansa nämä vuodet, nielaissut uumeniinsa niin barbien kengät kuin korvakorut ja pikkulegotkin. Mutta nyt tuo taival on tullut elinkaarensa päähän ja oli aika vaihtaa väriä huoneessa. Matto-ostoksen olisi toki voinut tehdä kätevästi netissä, mutta en jaksanut alkaa siihen rumbaan sillä halusin tehdä päätöksen enemmän touch and feel -pohjalta. Ja halusin tietysti kokeilla mattoa siinä tilassa mihin se tulee, jotta näen miltä se näyttää kodin valaistuksessa.

Sopiva mattokin löytyi lopulta, kiitos siitä Catalinan ja Cobellon ystävällisen palvelun ja mahdollisuuden ottaa matto kotiin kokeiltavaksi / mahdollisuus ostaa avokaupalla. Cobelloon pääsitkin kurkistamaan kanssani, jos seuraat minua Instagramissa @goldencupole ja siellä Instagram Stories osiota.

Tässä kuva siitä, mistä lähdettiin liikkeelle ja myöhemmissä postauksissa lisää kandidaateista ja valinnasta.


Sunday, 4 September 2016

My olive tree

Näistä parvekejutuista tulisi tarinaa solkenaan kevään kynnyksellä, mutta nyt kun ollaan jo vahvasti kääntymässä kohti syksyä, koko parvekkeen olemassaolo meinaa unohtua ainakin täällä blogin puolella. Ei sen puoleen, että tuolla parvekkeella tulisi kovin paljon varsinaisesti oleiltua syyskeleillä. Se tuo silti oman säväyksensä syksyyn ainakin jos jaksaa nähdä vähän vaivaa istutusten suhteen.

Nyt oli jo korkea aika hankkiutua eroon kesäkukkasista ja pukea ruukut syysasuun. Olisi kuitenkin ollut liian ilmiselvä valinta istuttaa ruukkuihin pallokrysanteemia tai kanervaa ja niinpä hakeuduin ihan muille linjoille. Tuo oliivipuu on toki oleillut parvekkeella koko kesän, mutta rönsistyneet kesäkukat sen juurelta saivat liittyä biojäteastiassa muun maatuvan jätteen seuraan. 

Menin jälleen klassisella sammallinjalla - oma signatuurikasvini melkein. Sitä kun on löytynyt istutuksista parvekkeella aiemminkin sekä joulukukkien seurasta. Tuo uloke, joka löytyy varsinaisen parvekkeen ulkopuolelta on oiva paikka ympärivuotisille istutuksille. Tuossa ne eivät vie tilaa parvekkeelta, mutta näkyvät kuitenkin kauniisti makuuhuoneen ikkunasta ja tietysti parvekekaiteen takaa. Oliivipuu saa nyt siis jäädä odottelemaan pakkasen puraisua, ruukusta roikkuvat hopeaputokset samoin. 



Mutta ennen sitä minä ilmeisesti pääsen korjaamaan oliivisatoa, hah, mahtava saalis kerrassaan. Tai sitten täytyy pelastaa tuo oliivipuu talven ajaksi sisätiloihin.

Ihanaa alkanutta syyskuuta sinulle lukijani.